keskiviikkona, heinäkuuta 28, 2004

Goash.

Heräsin tänään vähän ennen kolmea. En tajua miten voin nukkua niin myöhään vaikka menen aikaisin nukkumaan (eilenkin jo kahden jälkeen). Aamuyöstä (eli noin joskus kymmenen ja kahdentoista välillä) näin unta Japanista ja heräsin hetkeksi katsomaan ikkunastani ulos ja luulin, että olin Japanissa. Makoilin sängylläni ja katselin ulos suu auki, että voiko tämä olla totta. Siinä hetken tutkailtuani tajusin, että siinä olikin meidän rakas mänty eikä mikään japanilainen puu. Olin pettynyt. Kun pääsin sängystä ylös, Ella soitti ja päätimme lähteä syömään. Ulkoituitin koiran, kävin suihkussa, puin ja lähdimme. Tapasimme kourallisen tuttuja joiden kanssa söimme ja vietimme loppupäivän.
Tunsin kuolevani. Päässä pyöri vain "So I can't live, co I can't live". Olo oli ahdistunu. En pystynyt olemaan oma itseni. Mieli täyttyi pahoista sanoista joita teki kokoajan mieli sylkeä suusta. Yritin parhaani mukaan olla hiljaa. Joka helvetin ihminen ärsytti minua. Mikä minua vaivaa? Miksen siedä enää ihmisiä? Olenko tulossa hulluksi? Onko sillä mitään merkitystä? Miksi edes olen sellaisten ihmisten seurassa joita en siedä? En pysty käsittämään miten joku voi ajatella niin ahdasmielisesti erilaisuudesta. Kaikki pelkkää konservatiivia caccaa. Miten voin edes eksyä sellaisten ihmisten seuraan jonka ajatusmailmaa vihaan koko sydämestäni? Miten joku voi ajatella niin? En pysty käsittämään. En pysty käsittämään enää mitään. Elämä vain luisuu käsistä, enkä pysty hallitsemaan sitä. (Nyt alan eksyä aiheesta.) Tiedän vain varmana, etten kyseisten henkilöiden seuraan eksy uudestaan (ja tiedän varmana vain sanovani näin koska kohta joudun jälleen nielemään kiukkuni ja tuntea oloni ahdistuneeksi ja kuunnella sitä samaa paskaa mitä kuuntelin tänään koko päivän). Mutta ei se mitään. Minä kestän. Kestän vain. Kestän niin kauan kunnes minun ei tarvitse kestää. Kestän siihen asti kun voin vapaasti kääntää selkäni heille ja hymyillä sisäisesti ja nauttia vapaudesta. Mikä minua estää tekemästä sitä jo nyt? En tiedä. En pysty. En osaa. En jaksa. Mutta joskus. Odottakaapa vain. Minä nauran teille.
MUAHAHAHAHAHA!