lauantaina, heinäkuuta 31, 2004

i l o i n e n

Heräsin tänään aikaisin. Ihan tarkoituksella. Siinä möllöttelin ja sain jopa hiukset pestyä ja laitettua niihin niin ison määrän kaikkea tappavaa, että ne varmaan kuolevat pystyyn. No. Koska mikään niitä ei kurissa pidä, ne ovat taas kaameat. Vihaan niitä. Ne eivät ole enää edes mustat. Mutta pari viikkoa ja sitten puhaltaa päässäni uudet tuulet. Tai pikemmin värit. Mutta niin ei voi sanoa. No aivan sama. Sitten otin rakkaanihananhirveänällöttävän pyöräni ja poljin kaupunkiin. Tuhlasin heti kaikki vähät rahani (no en ihan kaikkia) ja ostin mustan minihameen (tästä saa ällöttävän mielikuvan mutta se on oikeasti IHANA <3)
Ja sitten osallistuin oudoimpiin lastenkutsuihin ikinä. Synttäri sankari ei suostunut syömään kaukkua, joten hän lähti kaverinsa kanssa leikkimään. Pojat riehuivat ja muut istuivat pöydän vieressä aika vaitonaisissa merkeissä ja puputtivat kakkua. Ei jumala. Se oli sanoin kuvaamaton tunnelma ja sitä ei voinut muuta kuin nauraa. Samalla tajusin, kuinka onnellinen olen kun minulla ei ole sisaruksia jotka asuisivat 100% saman katon alla. Siinähän lähtisi järki. Ei. Ei kiitos alle 10-vuotiaita kakaroita tänne pitkäaikaisesti. Ei.
Ih. Synttärikutsujen jälkeen lähdettiin puistoon. Siellä oli kaikki kiveit ja olin ihan iloinen. Uujea. Vaihdoimme puistoa ja näin jotain kauneinta mitä olen ikinä koskaan nähnyt. Voi että. Tulin niin iloiseksi. Kauneus tekee ihmisen iloiseksi. Kauneus on ihanaa. En kestä. Niin kaunista. Sanokoon kuka tahansa mitä tahansa.
Jea. Kivaa. Onhan tämä elämä sentään joskus kivaa.
RAX TO THE MAX, niinkuin eräs sanoisi.