keskiviikkona, heinäkuuta 28, 2004

Rauha.

Noniin. Rauhoituin. Tunnen jo lievempää vihaa ihmiskuntaa kohtaan. Vähän rähjäystä ja kummasti koitti autuus. Kuitenkin sisälläni piileksii pieni ahdistus, josta en ota selvää. En tajua mikä nyt taas ahdistaa. Ehkä tämä on joku teini-iänkriisivaihe tai jotain. En nauti. En tajua. En tajua mikä saa minut vihaamaan kavereitani. Tai ei kaikkia. Tiettyjä henkilöitä. En tajua mikä heissä ahdistaa minua. En tajua. Ärsh. Eihän heissä ole edes mitään samaa. Ällöttää. Jospa makaisin viikon kotona yksin niin se voisi ehkä mennä ohi. Mutta en jaksa maata viikkoa kotona yksin. Se on tylsää. Joten nautin niiden seurasta josta osaan/pystyn/voin nauttia. Damn, että elämä on hankalaa. Taidan tehdä siitä hankalaa. Ja nyt poistan ne kaksi aikaisempaa viestiä koska rupesin vihaamaan niitäkin. Olen ihme vihakimppu. Olen tyhmä.
Mutta onko sillä merkitystä?
Ei.