perjantaina, elokuuta 06, 2004

Gackt - Tsuki no Uta

Kuuntelen tätä repeatilla ja itkisin jos osaisin. Olen ahdistunut ja suuttunut. Olen suuuttunut itselleni ja muille. En siedä enää ketään, en edes itseäni.
Päivä alkoi hyvin. Makasin pitkään sägylläni ja mietin kaikkea. Olin oudolla tuulella. Ulkoilutin koiran ja sen jälkeen istuin tämän toosan vieressä. Aloin tehdä md:tä, jota voin kuunnella aina kun minulle tulee jrock puutos. Mutkien kautta sen sain valmiiksi. Vielä pitää tehdä toinen osa, koska en saanut kaikkia mahtavuuksia mahtumaan. Sen teen vielä tänään.
Lähdimme puistoon ja siellä oli ihan kivaa. Olin aika ulkopuolinen ja mielessäni nauroin kokoajan sellaisia videopätkiä joissa Shinya ja Toshiya pussaa ja toista missä Toshiya nuolee Kyon kaulaa. Heh. Sitten lähdin yksin kotiin. Kengät hiersivät, joten kävelin paljain jaloin. En jaksanut pyöräillä, vaikka sellainen mukana olikin. Jalkakäytävällä on kiva kävellä paljain jaloin. Se on tasainen ja on mukava tuntea, kuinka se on joskus lämmin ja joskus jäätävän kylmä. Astuin joka toiselle ruudulle. Välillä kyllä menin sekaisin askelissa. Pääsin kotiin ja nyt minä olen vihainen ja pettynyt. Rasittavaa. Voisi mennä nukkumaan. Mutta ensin se md, että voin kuunnella repeatilla Gacktia niin kauan kunnes nukahdan.
Koulu alkaa kohta. Se on kivaa jos saan uusia kavereita. Se ei ole kivaa jos joudun jatkamaan tässä tilassa. Vain uusi elämä ja jätän vanhan taakse. R A K A S T U I N. Älkää kysykö, en minä tiedä.