torstaina, elokuuta 12, 2004

hauta.

Olin eilen isoäiti syntymäpäivillä. Hän täytti 74 vuotta. Joku siinä sitten totesi, että ikää on jo kertynyt. No isoäiti siihen vain tokaisi miettineensä samaa ja todennut, ettei tässä elämässä ole enää muuta edessä kuin hauta.
Ja goash, koska minun pitää ruveta kaikkea aina myöhemmin miettimään, niin rupesin tätäkin. Tajusin, että elämäni on luisunut täysin käsistäni ja ei minullakaan ole edessä mitään muuta kuin hauta. Ei tässä elämässä ole enää mitään järkeä. Päivät vain vierivät ohi ja minä möllöttelen vierestä. Jokainen päivä on samanlainen, ei mitään uutta. Minä en edes jaksa odottaa elämältä mitään. Olisin valmis hautaan, vaikka saman tien.
Kaikki on muuttunut puuroksi. Riisipuuroksi. Valkoista massaa, mistä ei erota mitään. Pelkkää puuroa. PUUUUUROOOOOAAAAAA.
Äh en jaksa enää edes tätä. Ja vihaan sivujani. Haluan niistä oikeat sivut, enkä mitään tuollaista pelkkää paskaa. Äh. No olkoot siihen asti kunnes joku lähettää päähäni tiedon siitä miten saan niistä oikeat. (Ja näin varmasti tulee käymään...)