keskiviikkona, elokuuta 25, 2004

Joomoi.

Gaah. En ole kirjoittanu viimeksi ties millon. En edes muista. Taisin olla silloin iloinen. En muista. Ja tämä taas osoittaa, että siitä taitaa olla liian pitkä aika. Ei minulla oikein ole ollut mitään purkausta eikä mitään muutakaan syytä kirjoittaa. Ja en rupea valehtelemaan, en ole jaksanut. Eikä minulla edes ole ollut aikaa. En minä tiedä, että mitä olen tehnyt, mutta aikaa ei ole ollut.

Nyt olen vapaa tekemään mitä haluan koska tein jo läksyt. Eli voin istua tässä tuntematta minkään näköistä huonoa omatuntoa. Se on oikein mukavaa. Voisin kyllä lukea. Kun löysin jonkun japanilaisen kirjan ja se vaikutti todella mielenkiintoiselta. Toisaalta olisi kyllä edellinenkin kirja kesken. Aika taas on kulunut, joten ehkä suosiolla istun vain tässä ja järjestelen japani playlistiäni. Sen taidan tehdä.

Ihan hassua. Meinaan kokoajan kirjoittaa 'en minä tiedä' ennen kuin alotan uuden lauseen. Hassua.

Olen vähän yksinäinen. Päätin löytää uusia kavereita lukiosta, mutta en ole löytänyt vielä. Se vain, että en oiken osaa olla vanhojenkaan kanssa. Joten olen joko vähän ulkopuolinen tai yksinäinen tai sitten ihan onnellinen. Vaihtelee paljon. Mutta jotenkin on ontto olo. En muistan millon olisin keskustellut "oikeasti" ihmisen kanssa irl. En kykene muistamaan. Ja sanalla "oikeasti" tarkoitan pidempää keskustelua, joka minua kiinnostaa ja jonka aikana olen omaitseni. Ihan tyhmiä selityksiä. Kyllä minä varmaan tänäänkin olen, mutta en vain muista. Tai en halua muistaa.

Minulla oli vielä jotain sanottavaa, mutta hemmetti kun en muista. Ainiin. Koulusta. Koulu on ihan jees. Olen alkanut tottumaan. Aika tylsää siellä kyllä on. Ja vähän pelottavaa, kun on paljon ihmisiä joita ei tunne yhtään. Opettajat vaikuttaa ihan kivoilta. Ei ole vielä yhtään erittäin vastenmielistä opettajaa. Tosin matikan opettaja vaikuttaa hieman, eh, tyhmältä. Nojoo. Ja sitten historian ryhmässä on kaksi niiiiin tyhmää tyttöä. Tai en minä tiedä ovatko he tyhmiä, mutta olen saanut heistä ainakin ärsyttävän kuvan. Kummankin haluaisin kuristaa aina kun toien avaa suunsa. Toinen puhuu ärsyttävästi ja suhtautuu asioihin kaikki tietävästi. Aloittaa lauseen aina "No siis jos tota niinku..." (tjsp) ja sitten kokoajan "jos tyyliin olis vaikka tyyliin sellanen tyyliin..." Voi luoja. Ja toinen selittää kokoajan jotain outoa ja yrittää olla niinkin järkevä. Eieieiei. Muuten muut oppilaat vaikuttavat jokseenkin kivoilta. Taideviestintä on kivaa, vaikka radio jutut vähän ottavat hermoille, kun vihaan ääntäni enemmän kuin mitään muuta ja se on muutenkin tosi hirveää kuunnella jotain, mitä olen puhunut. Odotan innolla valokuvausta ja pelolla teatteria. Miten joku tälläinen yliujo siinäkin sitten osaa olla? No tosin meillä on kyllä ollut jo sitä ylä-asteella jonkun verran joten, tuskin 5 tuntia minua tappaa. Joo. Hyvä tästä tulee, kun oppii tutustumaan edes johonkin. (Kyllä minä aina yritän, mutta kun en uskalla koskaan mennä juttelemaan kenenkään kanssa) Ja kun alkaan vähän rentoutumaan ilmapiiri ja kaikki muu sellainen. Katsotaan, katsotaan.

Sitten ei kai ole muuta. Olen ehkä arestissa, en oikein tiedä. Se ärsyttää minua, koska en ole koskaan ennen ollut arestissa ja minusta tämä on muutenkin naurettavaa. Mutta äiti vain ei tajua kuinka naurettava on. Tosin ei minua aresti hirveästi haittaa. Olen sitten kotona. Kuten aina.

Ainiin. Ostin keltaiset sukkauhousut ja nyt voin käyttää niitä minun mukaverkkosukkahousujen kanssa, jotka eivät ole yhtään verkkosukkahousut. Ne ovat minulla jalassa ja alan jopa pitämään niistä. Aamulla ne olivat kyllä rumat. Mutta joo. Sitten saan huomenna rahaa ja ostan varmaan uusia vaatteita jos löydän tai jotain kivaa. Löysin hemasta mukakorsetin ja se oli niiiin ihana, mutta maksoi 30 euroa. äh. Ei minulla sentään niin paljoa ole rahaa. Nojoo. Onneksi en viekä ehtinyt sovittamaan.

Ja sitten olen rakastunut. Olen rakastunut Japaniin ja kaikkeen Japaniin liittyvään. Ja minä ajattelen nykyään kokoajan Dirua. Minulla soi Diru (tai joku muu japsimusa kokoajan). Joko koneelta tai MD:ltä. Koko koulupäivänki pauhasi vain korvissa kaikki ihanuudet. Tunnit katselin Diru-kuvia (joiden takia en tehnyt eilen läksyjä kunnolla). Ja kokoajan ajattelin niitä ihania poikia. Minä alan sairastua. Minun fanityttöpersoonani pääsee irti, ja siitä on ilo kaukana. Mutta minä nyt yritän hillitä itseni.

Ja nyt menen vielä silittämään housut, että olen huomenna siisti, kun saan rahaa. Ja sitä ennen työskentelen. Ja kohta menen näkemään unia ihanista japanilaisista. Ja nyt tämä alkaa menemään totaalisesti yli, joten poistun.