keskiviikkona, elokuuta 18, 2004

Oksennan ja nauran.

Minua oksetaa koulu. Siellä oli hirveää. Minua oksettaa ja itkettää ja ahdistaa ja ällöttää koko paska. Minä en halua mennä sinne. Minusta siellä ei ole kivaa. Minua ällöttää tunnit ja minua ällöttää ihmiset. Jos jonkin näköistä on. Tietenkin mukaviakin löytyy. Ja eniten minua ällöttää käytökseni. En ole omaitseni. En osaa enää olla omaitseni. Minä vain höpötän hermostuksissani kaikkea tyhmää ja se ällöttää minua. En kestä. Haluan vain olla minä. Ja sitten minua ällöttää ujouteni. Koulussa on tasan yksi ihminen johon haluan tustua ja hänelle en uskalla mennä juttelemaan. En keski mitään sanottavaa ja en muka saa tilaisuutta. Minua ärsyttää niiin paljon käytökseni. En tajua itseäni. En. Minua oksettaa.
Minua naurattaa. Olen niiiiiiiin iloinen. Anna tulee turkuun marraskuussa. Ehkä. Mutta minä en ajattele ehkä sanaa. Se on liian masentavaa. Minä haluan vain ajatella sitä kivaa päivää jona näen Annan. Jee. Koska tiedän että siitä tulee tosi kivaa. Ei muuta mahdollisuutta. Kivaa.
Pakko mennä nukkumaan kun eilen vähän venyi. Ja jos saisin edes vähän tehnytä tavin portfoliota. Ja tiedä ketä tulee käymään. Hih. Uni kyllä maistuu nyt.