lauantaina, elokuuta 14, 2004

Vuodatus

Jee. Aion nyt vuodattaa tähän kaiken, koska en voi puhua kenekään kanssa. Että joo.
Heräsin tänään aikaisin ja menin Pensaiden kanssa UFF:n, koska siellä oli tänään euron päivä. Siellä oli aika paljon ihmisiä, muttei niin paljon kuin luulin. Löysin kolme paitaa, joita pitää vähän muokata. Jea. Kolme paitaa, kolme euroa. Cheap. Ah. Sen jälkeen tallustelimme kävelykadulle, kun siellä oli soittamassa jotain bändejä. Ihan jees. Näkyi joitain tuttujakin. Sitten tulin kantapaikkani (h&m) kautta kotiin ja ostin iso lierisen huopahatun. Se on ihana. 14,90. Ei paha.
Joo. Kotiin päästyäni söin ja sen jälkeen Ella värjäsi hiukseni. Ne ei taaskaan ole täysin mustat, mutta eipä tuo haittaa. Sitten joskus kun jaksan nämä taas värjätä tulee vähän suurempi muutos. En ole siitä vielä täysin varma, mutta ehkä jotain vaaleaa. Saa nähdä. Ja nyt kun hiuksista puhutaan, olen alkanut hyväksymään otsahiukseni. Vaikka en niitä rakasta, enkä oikeastaan pidä edes paljoa, eivät ne enää minua okseta. Ja se on minusta JEES.
Joo, mutta se päivän tapahtumista. Miksi edes vaivauduin bloggaamaan, johtuu siitä että halusin edes "puhua" jollekin. Kaikki ovat offline tai poissa. Ja juuri nyt kun minä haluaisin puhua. Olisi minulla oikeatakin asiaa, mutta voisin höpötellä kyllä ihan turhiakin. Mutta minä vain kaipaan seuraa. Mutta koska sitä ei ole, minun täytyy nyt sitten selitellä kaikki tänne.
Minä lakkasin kynnet mustiksi. Ne ovat hienot. Ja vielä uudella kynsilakalla. Jee. Tämä kynsilakka ei kuivu millään ja se ärsyttää. Pelkään kokoajan, että pilaan nämä jotenkin. Ja kerrankin kun sain näistä siistit. Alan oppimaan. Kylläkin tiputin tipan lakkaa pöydälle, mutta se oli oikeastaan todella hienon näköinen. Jee.
Minä istun uusi hattu päässä. Se on minusta niin hienokawaiihanajee, ettei mitään rajaa. Äiti nauroi sitä. Gah, äiti nyt on äiti. Mutta minä rakastan tätä. Olisin maksanut vaikka miljoonan, että saisin tämän. Onnekis 14,90 riitti, koska enempää ei olisi tällä hetkellä ollut. Olen nyt taas ihan köyhä. Mutta se ei itseasiassa haittaa, koska minulla on uusi hattu ja kolme hienoa paitaa.
Sitten minä olen ihan hullu fanityttö. Latasin WinMX:llä yhden 37 minuutin pätkän dirusta ja se on aivan ihana. En voi vastustaa Toshiyaa, joka on siinä niin ihana. Oikein näkee kuinka poika nauttii soittamisesta. Ja se ihanan vetävä katse. Kuolen. Ja sitten Shinya on niin suloinen, kun se jotain siinä höpöttelee (pitäisi kyllä sano Hän, isolla h:lla). Ihana. Ja se pätkä toi Kyostakin ihan uuden puolen esiin. Tajusin nyt, että Kyokin osaa olla rauhallinen, eikä oksentele aina. (Hah, hieman kärjistetty, mutta joo.) Kyo on ihana (oksensi tai ei). Uujea. Aivan ihana pätkä. Voisin katsoa sitä monta päivää repeatilla vain uudestaan ja uudestaan. Ja nyt tekisi mieli tehdä sivuille musiikki-osuus ja ylistää koko ihanuus (ja kaikki muutkin siinä samassa) maasta taivaisiin, mutta en nyt jaksa. Ehkä joskus. Ehkä, niin lyhyt sana, mutta niin petollinen.
Sitte ääh. Minua pelottaa koulun alku. Entä jos en saakaan uusia kavereita, entä jos se onkin liian rankaa... Toisaalta odotan, mutta toisaalta pelkään. Onneksi olen hankkinut kirja, mutta ne pitää vielä hakea. Eikä Minulla ole yhtään vihkoa. En edes tiedä, että mitä oikein tarvitsen. Hankalaa. Ja sitten. Ääh. Minua ahdistaa tämä koulu juttu. Olen kokoajan ajatellut, että siihen on pitkä aika ja ei tarvitse pelätä. Mutta nyt se onkin jo yliylihuomenna ja minä en tajua edes, että mihin tämä loma on hävinnyt.
Ääh. Ja minusta tuntuu että tunteiden hurrikaani on palannut luokseni. Olen vähän sekaisin ja olen vähän "jee". En minä tiedä, enkä minä halua siitä tänne kirjoittaa, enkä siitä edes puhua kellekään koska se on vähän sellaista. Höhlää. En minä halua, mutta minä vain kirjoitan. Vaihdan puheen aiheen nyt, koska ei tämä sentään lukollinen päiväkirja ole.
Olen ruvennut kuuntelemaan musiikkia shufflella. Se on kivaa. Minua alkoi ärsyttämään, kun kuuntelen vain aina niitä hyviä kappaleita. Näin saan kuunneltua muutakin ja opittua pitämään muistakin. Ja tämä on kivaa. Ja on niin nautinollista kun winamp on kiltti ja soittaa jotain ihanaa. Sitten voi vaan huudahtaa "Winamp loves me!". Halvat on minunkin huvit. Oi luoja. Mutta tämä on ihanaa.
Nyt voisin jatkaa Diru kuvien kuolaamista ja kiljua täällä yksin "voi kuinka KAWAAIII. Totchiii, Shin, Kyo!, dai-daiii, kaoruuuu". Taidan olla parantumaton fanityttö. Mutta eipä tuo haittaa. Fanityttönä on hyvä olla.
Että joo.
m i n ä t y k k ä ä n s i n u s t a >___<